Kuolema, sellainen
ikuinen
koskettava
kämmenselin
käsivarsin
puoli vuotta kylmänneen otsan,
ja se amygdalani kuolema,
ja sitten kun ilmestyy sisäisiä suruja,
sisäelinteni arvoitukset;
"Minne se on mennyt,
voiko se nähdä minut vielä,
tietääkö se miltä minusta tuntuu,
miten rakastan sitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti