silloin mennyttä on
harmaan taivaan äärettömyys
kuilujen pimeydet
ja minä samassa kysyn siltä mitä se on
se kun taivas tyyntyy
eikä silkkistä merta enää ole
ja kun kuilussani sytytetään valot
sieltä löytääkin kiipeämättä ylös
ja kun tyhjästä verisestä laatikosta löytyy yhtäkkiä punaisia ja
valkosia soluja
ja verisiä hiutaleita ja
punaisinta, kirkkainta plasmaa
hehkuvaa
kaukana kultaisuuttaan kimaltelevat ohdakkeet
minun oma katseeni niissä tervehtii takaisin,
olen aurinkoni löytänyt
pyytänyt
tahtonut
