elo ja silmät tummuneina
tummempina tummumistaan
eikä lopu koskaan tämä, sanot.
katseessasi outo tyyli
siinä vieressäni kun olet,
piirrät minua kuin tyhjää seinää
sitä jota tuijotetaan niin kauan kunnes silmiin sattuu
niin kauan kunnes ruumis muatuu,
ja ne elon tummat muistelmat haihtuvat kuin kukkasina
elokuun hallaan