36

elämää ei ole ainainen harmaus
sanon
poistan sen lopun edeltävän
löydän surusilmäisen takin olen onnellinen
ja kun vertaan itseäni siihen kahden vuoden takaiseen

sydän rikki
tyhjänä, verisenä laatikkona,
päivissä ne samat soinnut
samat taivaat maat joet
joen virtaukset sen raivo

ja samat kirjat samat kasvot
tuhat kilometriä on nyt ei yhtään
lopun edeltävää ei käy kieltäminen

mutta mikä se on

35

elämä sanoo minulle että se on vaan kangastus
vailla todellisuutta

tapan itseni tähän rakkaudenjanoon kuollakseni

kun harhanäky taas katoaa

lipuu ylleni verho mustaa,

lopullisuus ja

kaunolla kaipuu