astun ulos ja maailma on kirkas
en uskalla hengittää
silmiin katsoa
virtaavina silkkiset allot vieressä
ja ne joutsenet jäävät selän taa
sanon etten osaa puhua
ettet sinäkään katsoa
kun musta kuu laskee
nousee laskee
joki muuttuu järveksi ja
ilo surullinen ilo ja
ilta tekee meistä hulluja
nurmen lehdet ovat kosteina
sanon ajatuksilleni että siinä sä oot,
täytä keuhkoni sumulla
upota jokeen betonikengissä
katko käteni tappamatta ja
laula mulle sellanen laulu
missä mä oon sun elämässä
ja maailma ois kirkas
28.6.2016
21.6.2016
13
hiljainen virta
lehtien kahina
nurmen tuoksu aamulla yhdeksältä.
ihmiset riisuutuvat
hiljaa virtaa tumma silkki
ja niin kirkas taivas ettei sitä ole,
keinuva maa
piiloutuva kuu
kirkonmäellä alastomat
5.6.2016
12
tyhjä kuori
tyhjät kasvot
tyhjempi kuu,
kadonnut kuu
tuoksu hiuksissa silloin kun kosketuksesta tulee lämmin
katse toisessa katseessa vaikka sanoja ei ole
hengitys siinä kun pimeys laskeutuu
ja kajastus
aurinkoni
tee minusta täysi
tyhjät kasvot
tyhjempi kuu,
kadonnut kuu
tuoksu hiuksissa silloin kun kosketuksesta tulee lämmin
katse toisessa katseessa vaikka sanoja ei ole
hengitys siinä kun pimeys laskeutuu
ja kajastus
aurinkoni
tee minusta täysi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)