IKUISUUS 6

Kuolema, sellainen
ikuinen
koskettava

kämmenselin
käsivarsin

puoli vuotta kylmänneen otsan,

ja se amygdalani kuolema,

ja sitten kun ilmestyy sisäisiä suruja,

sisäelinteni arvoitukset;

"Minne se on mennyt, 
voiko se nähdä minut vielä, 
tietääkö se miltä minusta tuntuu,
miten rakastan sitä."

IKUISUUS 5

ilolle, kaikelle sille vuosien ilolle,

surusilmien tyhjälle katseelle

mustille kankaille ja kalman iholle niiden alla

valkoisille kynttilöille tien reunassa

maksetuille hautapaikoille

hyljätyille yksinäisille

maasta olen tullut ja maaksi on minun jälleen tuleman

mustille varjoille lauluissa

muinaisille vainajille

yhdeksäntoista vuotta muatuneille leposijoille

kuumalle vahalle kämmenellä

mustalle saattueelle syksyn sateessa

tuulen pieksämälle koivulle

kirkkokadun ikuiselle tyhjyydelle

jäiselle maalle täynnä kukkia

sairauden syömille

viimeisille sanoille ja kyynelille lattialla

kasvoille maan mullassa

muasta olen tullut,

muaksi on siun jälleen tuleman.