ilolle, kaikelle sille vuosien ilolle,
surusilmien tyhjälle katseelle
mustille kankaille ja kalman iholle niiden alla
valkoisille kynttilöille tien reunassa
maksetuille hautapaikoille
hyljätyille yksinäisille
maasta olen tullut ja maaksi on minun jälleen tuleman
mustille varjoille lauluissa
muinaisille vainajille
yhdeksäntoista vuotta muatuneille leposijoille
kuumalle vahalle kämmenellä
mustalle saattueelle syksyn sateessa
tuulen pieksämälle koivulle
kirkkokadun ikuiselle tyhjyydelle
jäiselle maalle täynnä kukkia
sairauden syömille
viimeisille sanoille ja kyynelille lattialla
kasvoille maan mullassa
muasta olen tullut,
muaksi on siun jälleen tuleman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti