9.7.2019

3/2019

elo ja silmät tummuneina

tummempina tummumistaan

eikä lopu koskaan tämä, sanot.
katseessasi outo tyyli
siinä vieressäni kun olet,

piirrät minua kuin tyhjää seinää
sitä jota tuijotetaan niin kauan kunnes silmiin sattuu

niin kauan kunnes ruumis muatuu,
ja ne elon tummat muistelmat haihtuvat kuin kukkasina

elokuun hallaan



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti