14

astun ulos ja maailma on kirkas

en uskalla hengittää
silmiin katsoa

virtaavina silkkiset allot vieressä
ja ne joutsenet jäävät selän taa

sanon etten osaa puhua
ettet sinäkään katsoa

kun musta kuu laskee
nousee laskee
joki muuttuu järveksi ja
ilo surullinen ilo ja
ilta tekee meistä hulluja
nurmen lehdet ovat kosteina
sanon ajatuksilleni että siinä sä oot,


täytä keuhkoni sumulla
upota jokeen betonikengissä
katko käteni tappamatta ja


laula mulle sellanen laulu

missä mä oon sun elämässä

ja maailma ois kirkas