pilvien olemattomuus,
joen jäätynyt pinta ja tuulten jättämät varjot,
mustat varjot,
käsissä mustaa ja niiden ihmisten silmät,
sanovat ettei tunnottomuus ole tarua,
käännän niille katseeni
ja silloin nouseva kuu ilmestyy eteeni
kun poistun siitä paikasta missä saatoin olla,
ja siinä pimeydessä minä,
missä saatoin olla olemattomana
ja kuvitelmana,
kirjoitan sinusta käteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti