lievä surumieli, sinä
viettelevin chaos
kun hiljainen elokuva avaa silmäni ja mykistää sydämeni
tummalta taivaalta sataa lehtiä ja näen kaiken kuin peilistä
onko aika mennä onko aika maatua
asettaa mykkä sydän laatikkoon ja
heittää se joen uomaan
lehtisateen peittämäksi
hiljaiseksi verettömäksi
murehettomaksi
soitoksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti