elämää ei ole ainainen harmaus
sanon
poistan sen lopun edeltävän
löydän surusilmäisen takin olen onnellinen
ja kun vertaan itseäni siihen kahden vuoden takaiseen
sydän rikki
tyhjänä, verisenä laatikkona,
päivissä ne samat soinnut
samat taivaat maat joet
joen virtaukset sen raivo
ja samat kirjat samat kasvot
tuhat kilometriä on nyt ei yhtään
lopun edeltävää ei käy kieltäminen
mutta mikä se on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti