29

MITÄ RAKKAUS ON II


rakkaus on lämmin selkä mun vieressä

katse hiljaisuudessa

hymyä yön pimeydessä

itää lännessä

ikävää samana päivänä

tuhansia sanoja rakkaudesta

vaaleanpunaista todellisuutta

tuoksuja lakanoissa

valoa hämärässä

iho mun iholla

tähdenlento keskiyöllä

niin kaunis onnellisuus,

verestä hehkuva rasia mun rinnassa



lämmin selkä siinä mun vieressä.

27

     rakkaus,
valkoinen maa

ja surun värinen marraskuu,


sydän
minun lämmin sydämeni,
hehkuvainen siinä ja


totean
rakastan sinua

IKUISUUS 3

tuoksuva kuusirivistö

kylmäksi jäätyvä multa,

kellertävät lehdet sun kasvoilla

ikuisuuden kestävät arvet,

kyynelvirta mun takin kauluksella



minun kultainen sydämeni siinä sinun vierellä,


kun ikuisuus tulee mun uniin,

                               avaruuksien tähdet ovat hiljaa

25

siinä sä oot kun silitän sun poskea

vaikka metsä on pimeä
eikä musta kuu enää ole täällä

ja viima on kylmä lokakuu
mun sormissa ei ole verta

mitä hiljaisuus meille antaa,

sydämeni lämpö on sinun

24

mitä hiljaisuus minulle antoi kun

minä lähden kauas, sanoit

minä olen rakastanut sinua

tuijottanut käsiäni

tähtiä katossa

ikkunaa



sinä lähdit kahden metrin syvyyteen

pilvien päälle

olen kohdannut monta ikuisuutta


rakastanut

23

yö ei ole pitkä,
kuu on sirpaleina punaisessa taivaassa

sinun kätesi on lämmin

kun katson hymyäsi minäkin hymyilen
kun katson sinua
siinä sinä olet, ajattelen

siinä sinä olet ketä olen etsinyt
 vuodet
metsät järvet
taivaan kuut,

auringon säteistä
kaupunkien pölystä
pimeistä nurkista
oransseista valoista

maaseudun rauhasta
kun katson hymyäsi minäkin hymyilen,

sinun luona minun tähteni,

eikä ole pimeää enää





JVG-Hehkuu

22

sydän on lämmennyt

hohkaa tulta kipinää

sytyttää toisen sydämen

hohkavat punaisina

verestä kylläisinä

punasolut pienet punasolut,


hohkavat taas

21

ne tutut ikkunat siinä
tyhjinä ja avonaisina

tutut ikkunat joita viisi vuotta olen tuijottanut

salaisesti rakastanut

kaipaan

20

surusta pakahtuneen sydämen peilikuva

rakastaman ihmisen loppu

ikuisuus


tässä mun pään päällä
rintakehällä raskaana
vapisevalla kämmellä
taivaalla


tuoksu mun hiuksissa aina

rakastaman ihmisen ääni,

hiljaisuus

19

musta kuu
valaise mua
tee minusta kaunis

piilota peilin taa
ime veret sydämestä


murskaa luut kyljistä
revi rintakehä levälleen siinä

varasta mun sielu
sulje se lasipurkkiin
piilota kylymän muan multiin

tee minusta olematon

18

katson sitä vaikka ei minun pitäisi osata
   katson sen käsiä vaikka tiedän niiden olevan muutenkin
      katson jokaista liikettä, käden, suun, niskan,

kuvittelen jokaisen jalan siirron
jokaisen sykkeen sydämessä
jokaisen putoavan hiuksen

mitä sä mietit miks oot siinä
miten avaruus on miks aika juoksee,
minä en

mikä on hulluinta mitä olet tehnyt

IKUISUUS

kaikki ne
tunteet
katseet
tuoksut mun hiuksissa

kierretyt viinilasit lattialla
valkoiset seinät

heikosti loistavat tähdet katossa siinä
kun kerrot miten olet itkenyt

ikuisuus
ikävä



minäkin olen surusilmäinen


A <3
go tilt yourself

16

vihreät nurmet

tukkien tuoksu jossain lähellä

yölliset sanat kosteuteen kirjoitettuina,


viima paleltaa mun jalkoja


mutta nyt on niin hyvä,

tuntea jotakin.

15

elämä on kesken.

ei se oo rikki.

14

astun ulos ja maailma on kirkas

en uskalla hengittää
silmiin katsoa

virtaavina silkkiset allot vieressä
ja ne joutsenet jäävät selän taa

sanon etten osaa puhua
ettet sinäkään katsoa

kun musta kuu laskee
nousee laskee
joki muuttuu järveksi ja
ilo surullinen ilo ja
ilta tekee meistä hulluja
nurmen lehdet ovat kosteina
sanon ajatuksilleni että siinä sä oot,


täytä keuhkoni sumulla
upota jokeen betonikengissä
katko käteni tappamatta ja


laula mulle sellanen laulu

missä mä oon sun elämässä

ja maailma ois kirkas

13

hiljainen virta

lehtien kahina

nurmen tuoksu aamulla yhdeksältä.

ihmiset riisuutuvat

hiljaa virtaa tumma silkki

ja niin kirkas taivas ettei sitä ole,

keinuva maa 

piiloutuva kuu

kirkonmäellä alastomat

12

tyhjä kuori
tyhjät kasvot
tyhjempi kuu,

kadonnut kuu



tuoksu hiuksissa silloin kun kosketuksesta tulee lämmin
katse toisessa katseessa vaikka sanoja ei ole
hengitys siinä kun pimeys laskeutuu

ja kajastus


aurinkoni
tee minusta täysi

11

voiko olla tunnottomuutta


ja tuntemattomuutta kaikkeudelle

pilvenhattaroille
avaruudelle

valkoisille kukille betonissa

sateelle joka tuoksuu

auringolle mitä ei ole

tunteille
ilo
suru
onnen rippeet aina tulevaisuudessa

vaaleanpunainen yhteinen taivas ehkä



kaipaus

10

aina niinkuin sinä tahdot,

aurinkoni on vulpes vulpes

ja kuu on sen toinen puoli
pimeä,


maailma on rikki se vuotaa avaruuteen

paljastaa aurinkoni pimeät puolet ja

kuolevat tähdet joita kannan mukanani,

aina niinkuin sinä tahdot,


ja mustina öinä ne avaruudettomuudet.

9

tumma on se väri
vasemman käden tuoksuinen väri

seinään kirjoitettu sana armaššuksesta

puhumattomuudesta
muutamasta suudelmasta ehkä

seinään kirjoitettu sana

ikkuna sulkeutuu siinä edessämme 
huomaamattomina

kirjoitettu sanoja öisin
öisin

ruskea tukka vähän hajallaan ehkä
seinässä se mustuuden tuoksu

8

eheys,

aurinko
kuun varjot

kirkkaus
kauneus
kirkkaus,
lokakuun päivä joskus

kirkkaan kaunis musta jää,

anna mun olla rikki aikani

anna tämän mustan jääni sulaa
valua joen aalloissa,

vielä minä rakastan

katseen katseesta

7

Tsehovin ihminen

väkivaltainen mies,

serotoniinia veressä
vaaleanpunaisessa

kello on monta anna mun herätä


jos minulla olisi ikkunalauta istuisin siinä,

oppisin juomaan kahvia,

haaveilisin


6.50

6

satava lumi on yöllä mustaa

emmekä silloin näe tähtiäkään,

serotoniininen epäinhimillisyys
ei minulle ole hellä,

silitä mun selkää,
niin tämä sielullinen mustuuteni katoaa,



tumma on lämmin väri

5

pilvetönnä mieli,
kirkkaana niiden silmien värisenä

taivas on joskus kirkas mutta kun
minulla ei ole mitään,
mua on tumma kylmä koti,

harmaista mustista
pilvistä,


niistä täysi

4

amygdala,

syvän mustan kuilun reuna
mureneva minä,

ihonpalaset maatuu kun katson niitä
ja siinä kuilujen tyhjyydessä hetikohta

tuntemattomuudesta tulee rakkautta,

ja kun sitten murehista muovaellun suruisuuden kadotus,

tähdet ja ne muut
kaupungin leimuavat valot,

kurjuuksista horjuvat puut ja

tummenevat silmät antavat minun mennä,

minä menen.

3

kaksi toisensa löytänyttä ihmisparkaa

kuvitteellinen harhaisuus

höyryävän hengityksen elo,

haluaisin vain kertoa miten minä sitä ikävöin
repisin rintakehäni levälleen
murskaisin kylkiluut siitä ja
irroittaisin keuhkot

kädet punaisina ja posketkin kylmästä,

rintakehä levällään käyn.

2

pilvien olemattomuus,
joen jäätynyt pinta ja tuulten jättämät varjot,

mustat varjot,
käsissä mustaa ja niiden ihmisten silmät,

sanovat ettei tunnottomuus ole tarua,

käännän niille katseeni
ja silloin nouseva kuu ilmestyy eteeni

kun poistun siitä paikasta missä saatoin olla,

ja siinä pimeydessä minä,

missä saatoin olla olemattomana
ja kuvitelmana,


kirjoitan sinusta käteeni.